Neil Strauss: The Game: Undercover in the Secret Society of Pick-Up Artists

Ennakkoluuloni lienivät samat kuin monella muulla tämän kirjan suhteen: onko tämä nyt pelkkää naisten iskemistä? Tuomas kuitenkin vakuutti, että kirja on enemmän joten tartuin rohkeasti Neil Straussin bestselleriin The Game: Undercover in the Secret Society of Pick-Up Artists (Canongate Books, 2005).

Picking up women, I realized, was a lot like stand-up comedy or any other performing art. They each require openers, routines, and a memorable close, plus the ability to make it seem new every time.

Kirjan nimi kertoo oikeastaan tämän exposée juonen varsin hyvin. Toimittaja Neil Strauss päättää soluttautua osaksi pick-up artistien (eli PUA eli "viettelytaiteilija") ryhmittymää ja siinä sivussa opetella itsekin viettelemään naisia. Kirjaa voisi luonnehtia kasvutarinaksi, jossa nörtti muuttuu guruksi. Toisaalta se on myös varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua jos addiktoituu liian pahasti PUA-yhteisön toimintaan. Normaalista elämästä tulee mahdotonta, kun ainut tavoite on saada mahdollisimman monelta naiselta jalat alta (ja kehuskella saavutuksistaan ja tekniikoistaan nettiyhteisöissä). Varoittavana esimerkkinä tässä opuksessa on yksi PUA-guruista, Mystery.

Women, by and large, are much more perceptive than men. They can instantly spot insincerity and bullshit. So a great pickup artist must either be congruent with his material - and really believe it - or be a great actor. Anyone talking to a woman while simultaneously worrying about what she thinks of him is going to fail. Anyone caught thinking about getting into a woman's pants before she starts thinking about what's in his pants is going to fail. And most men fall into this category. Sasha does. I do. We can't help it: It's our nature.

Vaikka The Game ei mikään viettelytaidon manuaali olekaan, esitellään siinä useita PUA-yhteisön tekniikoita. Lukija pääsee selvittämään muun muassa mitä ihmettä tarkoittavat peacocking (tämän radikaalimmat muodot eivät kyllä tepsi allekirjoittaneeseen, toimhuom.), negging sekä AMOGging. Opusta voisi toki kritisoida siitä, että se jollain tavalla vihjaa että naiset olisivat pelattavissa ja huijattavissa, ja tavallaan kritiikki osuukin. En silti tällä perusteella lyttäisi kirjaa sillä tottahan se on: jos hengaat klubilla tavoitteenasi lähteä jonkun matkaan ja luoksesi tulee mies, jolla on sana hallussa ja homma hoidossa niin mikset sitten lähtisi sen tyypin mukaan. Ja ihan samalla tavalla naisilla on omat kikkansa tässä pelissä, vai eivätkö vaikka kimaltavat vaatteet, kaunis meikki ja ulospäinsuuntautunut käyttäytyminen tavallaan ole "miesten pelaamista"?

Kaiken glamourin ja naisten kanssa peuhaamisen alla The Game on kuitenkin melko surullinen tarina ja nimenomaan tarina miehistä ja pojista, yhteisöstä, jonka jäsenille yhteistä on tarve olla parempi naisten kanssa (ja päästä sänkypuuhiin, jos totta puhutaan). Se kertoo siitä, miten lähtökohtaisesti hyvistä aikeista voi eskaloitua jotakin korruptoivaa, siitä, miten ihmiset voivat menettää elämänhallintakykynsä jäätyään liian koukkuun ja miten vahingossa voi menettää arvostuksensa sekä itseensä että muihin ihmisiin. To win the game was to leave it. Mitään peliä ei voi pelata loputtomiin, vaan ihmisen täytyy päättää mitä todella elämältään haluaa.

Loppupeleissä ja oikein käytettynä tämän pelin tarkoitukset ovat nimittäin mielestäni hyvät. Kasvattamalla itsetuntoaan ja löytämällä omat "salatut" kykynsä ihmisen voi olla helpompi tavata uusia ihmisiä, luoda kontakteja. Lisäksi erään PUA-gurun, Ross Jeffriesin, yksi tärkeimmistä säännöistä on: Leave her better than what you found her. Tarkoitus ei ole alentaa naisia, vaan nauttia vahingoittamatta toista ihmistä ja mahdollisesti jopa löytää itselleen se-oikea.

The Game ei siis ole lainkaan hassumpi kirja. Strauss kirjoittaa todella hyvin, hänen tapaamansa persoonat ovat mielenkiintoisia ja on se myönnettävä, että ihmisten vuorovaikutuksista on kiinnostavaa lukea. Tätä kirjaa uskaltaisin suositella niin miehille kuin naisillekin.

Ja jos joku jäi niitä varsinaisia iskuvinkkejä kaipaamaan, niin niitä löytyy tämän kirjan jatko-osasta Rules of the Game. Kirjan voi tosin Tuomaksen mukaan tiivistää näin: pukeudu hyvin ja sopivan näyttävästi, tuoksu hyvältä, ole mielenkiintoinen, kuuntele ja älä ole epätoivoinen. Nämä eivät ole mielestäni yhtään pöllömpiä vinkkejä, jos haluaa tehdä johonkuhun naiseen (tai mieheen) vaikutuksen.

Luettu osana So American-haastetta (Modern Men Writers).

Neil Strauss : The Game: Undercover in the Secret Society of Pick-Up Artists
Canongate Books, 2005. 452 s.
Kuvitus: Bernard Chang.