maanantai 10. marraskuuta 2014

Michael Booth: The Almost Nearly Perfect People

Onko Pohjolassa kaikki paremmin?

Joskus keväällä Hbl:ssä oli laaja juttu journalisti Michael Boothin teoksesta The Almost Nearly Perfect People: The Truth About the Nordic Miracle (Random House, 2014). Lukuisat onnellisuustutkimukset ja muut "paras paikka asua"-tyyppiset tutkimukset olivat herättäneet Tanskassa asuvan brittitoimittajan huomion ja saaneet tämän kiinnostumaan siitä, ovatko huhu Pohjolan paremmuudesta tosiaan totta. Suurennuslasin alle päätyvät itseoikeutetusti Tanska, Islanti, Norja, Suomi ja Ruotsi.

En varmaan olisi kirjaan tarttunut ilman tuota lehtiartikkelia, mutta hyvä näin. Boothin teos on kiinnostava ja yllättävän helppolukuinen, vaikka teoksen läpikahluu etenikin verrattain hitaasti. Harvoin sitä on onnistunut kiinnostumaan naapurimaiden bruttokansantuotteista ja hallintomuodoista näin paljon.

So, how do I hope to hold your attention for the duration of this book? The short answer is that I find the Danes, Swedes, Finns, Icelanders, and even the Norwegians utterly fascinating, and I suspect you will, too, once you find out the truth about how brilliant and progressive, but also how downright weird, they can be.

Täytyy tosin myöntää, että ihan hirveästi ei mieleen jäänyt kun ei sillä silmällä teosta lukenut. Lähinnä se, että Tanskassa on tosi pieniä firmoja, islantilaiset kokkaavat todella outoa ruokaa, Norjassa maksetaan paljon veroja ja Ruotsissa ihaillaan kuningasperhettä, vaikka lähes kukaan ei monarkiaa kannatakaan. Ja se, että Suomessa ihmiset kuulemma väistävät metroista/junista/ratikoista poisastuvia. Edellisiin en osaa kommentoida, mutta tämä viimeinen on kyllä ihan puppua tai sitten Booth on vieraillut Helsingissä jonain erikoispäivänä.

Booth muuten mainitsee ihailevansa Suomea paljon. Tämä on kuulemma outo maa, mutta hieno sellainen. Suomi-osioon kuului muun muassa kuvaus reissusta yleiseen saunaan Kalliossa, tutustuminen eukonkantokisoihin ja tietysti sitä keskustelua alkoholista. Mutta pääosin ihan hyvässä hengessä kuten muidenkin maiden osalta, jossain määrin kriittisesti mutta kiinnostavasti.

Michael Booth: The Almost Nearly Perfect People: The Truth About the Nordic Miracle
Random House, 2014. 416 s.
Kansi: Jonathan Cape

2 kommenttia:

  1. Minä olen monta kertaa miettinyt, että haluaisin kirjoittaa kirjan, jossa täysin lytätään Suomen absurdi maine "onnellisena hyvinvointivaltiona", jossa on "hyvä koulutus ja terveydenhuolto". Tällaisista kirjoista lukeminen aina lisää houkutusta. :-P

    Ehkä vielä joskus kirjoitan sen.

    Tuo kirja on varmaan siinä mielessä ainakin hyvä, että itseäni ärsyttää paljon Pohjoismaiden käsitteleminen yhtenä blokkina (vähän niin kuin jenkkien "Euroopassa on tällaista!"), vaikka niissä on tosi isoja keskinäisiä eroja ja esim. Tanska muistuttaa minusta enemmän Keski-Eurooppaa kuin Suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiinnostava kirja lukea, Maija! Tässä ei mitenkään hirveän idyllistä kuvaa annettu mistään valtiosta, mutta jostain syystä Booth oli huikea Suomi-fani. Ja tosiaan, hyvin eriteltiin eri maiden tilanteita ja eroavaisuuksia tässä, ei ollut samanlaista oikein missään (niin kuin ei olekaan).

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...