Kuva: Sami Tirkkonen
Kirjabloggaajakollega kyseli tuossa keväällä teatteriseuraa katsomaan Kuopion kaupunginteatterin Helene S. - rakkaudella -esityksen vierailua Espooseen. Kuopion teatteritarjonta on itselleni vierasta, joten tilaisuudesta piti toki ottaa vaari, etenkin kun Schjerfbeck on tuttu ja kiinnostava taiteilija.
Sirpa Kähkösen kirjoittama totta ja fiktiota sekoittava näytelmä sijoittuu Tammisaareen vuoteen 1929. Helene on väsynyt ja maalaaminen ei suju, vieraita ei jaksaisi ottaa vastaan lainkaan. Taloudenhoitaja Alma yrittää pitää emäntänsä hyvällä tuulella ja säilyttää samalla oman salaisuutensa. Eräänä iltana ovesta kuitenkin tupsahtaa näyttelijä Matti Kiianlinna ja tämä komea nuorukainen saa taiteilijan piristymään. Maalaaminen alkaa sujua ja vieraita, etenkin ystäviä Gösta Stenmania ja Helena Westermackia, jaksetaan kestittää iltamyöhälle asti. Näytelmä seuraa eloa Tammisaaressa noin vuoden verran ja se kertoo tarinaa lujaluonteisesta, vammansa heikentämästä mutta mieleltään eloisasta taitelijasta.
Visuaalisesti näytelmä on komea. Tummat lavasteet täyttävät Espoon Louhisalin hienosti ja Taina Natusen puvustus miellyttää silmää. Vaikka kaikki tapahtuukin Helenen talon sisäpuolella, ei tunnelma käy tunkkaaksi vaikka aihe paikoin raskas onkin. Näyttelijät ovat myös mainioita, Annukka Blomberg on vakuuttava Helenenä, Sari Harju on eloisa palvelija ja Karri Lämpsä charmantti Matti. Ilkka Pentti ja Katri-Maria Peltola esittävät puolestaan lämmöllä Helenen ystäviä.
Kuva: Sami Tirkkonen
Kokonaisuutena Helene S. on tyylikäs puhenäytelmä. Etenkin ensimmäinen puoliaika tuntuu hyvin perinteiseltä eikä se vaivaudu kikkailemaan turhia, toisella puoliajalla taivutaan ehkä hieman modernimpaan tulkintaan. Esitystyyli oli minusta hieman erikoinen, liioitellun huoliteltu ja rytmitetty, hiottu suorastaan. Rytmiikkaan pääsi kyllä hyvin mukaan ja tekstipuoli oli miellyttävää kuultavaa, mutta toisaalta koko ajan tiedosti katsovansa näytelmää jossa hahmoja esitetään.
Tyylillisesti ei siis aivan minun juttuni, mutta kuitenkin kiinnostava ja ammattitaidolla tehty näytelmä. Pidin eniten Blombergin vahvasta lavapersoonasta, Harjun eloisuudesta ja, kuten jo aiemmin mainitsin, tavattoman komeasta puvustuksesta. Mukavaa oli myös tutustua uuteen teatteriin, vaikka se ei kotikentällään ollutkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.